Hiustenlähtö

Perinteinen hiustenlähtö

Yleisin ja näkyvin hiustenlähdön muoto on perintötekijöiden mukanaan tuoma hiustenlähtö ja kaljuuntuminen, jota nimitetään myös "miestyyppiseksi kaljuuntumiseksi". Perinnöllisestä hiustenlähdöstä kärsii yli 30% alle 40 vuotiaista miehistä ja n. 3% samanikäisistä naisista.

Varsinaisesti hiustenlähtöön vaikuttavina tekijöinä ovat voimakas miessukupuolihormonin - testosteronin - haittavaikutus sekä hiuspohjan huono verenkierto ja aineenvaihdunta, joka johtuu päänahan kireydestä. Kummatkin näistä tekijöistä periytyvät ja voivat vaikuttaa myös samanaikaisesti painottuen kuitenkin aina yksilöllisesti.

Hormonipainotteisessa hiustenlähdössä elimistön testosteronihormoni yhtyy talirauhasten tuottamaan 5a-entsyymiin ja muodostaa 5a-dihydrotestosteronin (5a-DHT), joka alkaa häiritä hiustupen suulla sijaitsevan talirauhasen normaalia toimintaa, jolloin hius alkaa näivettyä muuttuen ensin hennoksi (vellus) hiukseksi ja sen jälkeen hiustuppi surkastuu pois sulautuen päänahan muuhun ihokudokseen.

Usein havaittavina tunnusmerkkeinä tämän tyyppisestä hiustenlähdöstä ovat nopeasti pakeneva otsaraja ja voimakas päänahan rasvoittuminen.

Päänahan tavallista voimakkaamman kireyden voi asiantuntija havaita esim. tunnustelemalla päänahkaa. Jos päänahka on kireä, kaikki aineenvaihdunnan toiminnot päänahassa ovat liian alhaisella tasolla, jotta hiustenkasvu voisi tapahtua normaalisti. Silloin kun päänahan verenkierto toimii huonosti, hiustuppi saa liian vähän happea, energiaa ja suojaravinteita. Tästä syystä hiuksen normaali kasvukausi aluksi lyhenee. Lopuksi hiuksen kasvu tyrehtyy uudistumis/lepovaiheeseen (katagen/telogen) ja hiustuppi alkaa hitaasti surkastua. Usein tämäntyyppinen hiustenlähtö painottuu päälaelle.

Perinnöllistä hiustenlähtöä on tutkittu ja siitä on julkaistu useita tutkimuksia. Tunnetuin näistä on englantilaisen tri. Hamiltonin (1951) tutkimus, joka luokitteli miesten hiustenlähdön seitsemään asteeseen. Seuraavana kuvasarja tästä ns. "Hamilton-luokituksesta", joka on usein perustana kaikelle nykyiselle hiustutkimukselle.

Naisten perinnöllistä hiustenlähtöä on tutkinut prof. Ludwig, joka on British Journal of Dermatologyn mukaan on kuvannut sen seuraavien kuvien tyyppiseksi:

Päänahan kireyden ja DHT:n aiheuttamaa hiustenlähtöä esiintyy kummallakin sukupuolella, mutta on itsestään selvää, että testosteronin haittavaikutukset hiustenlähdön suhteen ovat naisilla huomattavasti vähäisempiä.

Hoitotoimenpiteet kummassakin hiustenlähdön tyypissä saattavat olla hyvinkin erilaiset, mutta tärkeätä on, että hoitoon hakeudutaan mahdollisimman pikaisesti eli silloin kun hiustenlähtö on ennalta ehkäistävissä olevassa vaiheessa ja hiuksia on vielä jäljellä.

Kun kaljuuntuminen on tapahtunut ja hiustupet hävinneet päänahasta, hoidollisilla toimenpiteillä ei voida kaljuuntuneille alueille enää saada uusia hiuksia kasvamaan.

Perinnöllistä hiustenlähtöä ei kuitenkaan katsota varsinaiseksi sairaudeksi, vaikka se usein aiheuttaa huomattavaakin kosmeettista haittaa.

Tutkimus

Aina, kun hiustenlähtö on kysymyksessä, teemme huolellisen tutkimuksen, jonka avulla pyrimme selvittämään hiustenlähdön syyn ja vaikeusasteen.

Mikäli mahdollinen sairaus aiheuttaa hiustenlähtöä, ohjaamme ensisijaisesti asiakkaan lääkärin vastaanotolle.

Tämän jälkeen voimme antaa eri vaihtoehtoja hiustenlähdön aiheuttamiin ongelmiin.

Pyrimme yleensä antamaan myös useamman ennusteen eri hiustilanteesta eri vaihtoehdoilla ja asiakas ratkaisee minkä toimenpiteen hän haluaa.

Hiustenlähtöä aiheuttavat sairaudet

Pälvikalju – Alopecia areata

Autoimmuunisairauksiin kuuluva Alopecia areata on varsin yleinen sairaus ennen kaikkea nuorilla, sillä yli 0,5 % väestöstä lasketaan sairastavan sitä ja yli puolella sairaus puhkeaa alle 25 vuoden iässä. Tähän sairauteen altistava geeni periytyy, mutta se pysyy piilevänä, kunnes otollisissa olosuhteissa varsinainen sairaus puhkeaa. Yleisin pälvikaljutaudin puhkeamisen myötävaikuttaja on jokin stressitilanne. Häiriö immuunijärjestelmän toiminnassa keskeyttää hiuksien tai ihokarvojen normaalin kasvukierron. Hiukset lähtevät pois tältä ihon osalta ennenaikaisesti ja hiustuppi jää pysyvään lepotilaan niin kauan kun immuunitoiminnan häiriö kestää.

Lievimmillään päänahassa saattaa esiintyä pieniä muutaman senttimetrin läpimittaisia hiuksettomia pälviä, jotka saattavat jonkin ajan kuluttua kasvaa umpeen tai vastaavasti ilmestyä uudelleen jonnekin muualle pään alueelle.

Vaikeimmillaan sairaus esiintyy Alopecia totalis muodossa, jolloin hiustenkasvu loppuu koko pään alueelta ja Alopecia universalis muodossa, jolloin myös muun ihokarvoituksen - mm. silmäripsien, kulmakarvojen ja parran kasvu loppuu.

Yleisesti katsottuna pälvikaljutaudin eteneminen on hyvin arvaamatonta ja vaikeasti ennustettavissa.

Varsinaista sairautta parantavaa lääkettä ei ole, mutta alopecia areata -muodon oireita voidaan lievittää erilaisilla hoitomuodoilla ja niiden yhdistelmillä.

Kilpirauhashäiriöt

Kilpirauhasen toiminnassa esiintyvät häiriöt - sekä vajaatoiminta että liikatoiminta - aiheuttavat usein hiustenlähtöä, joka saattaa johtaa vaikeaankin kaljuuntumiseen. Varsinaisen syy-yhteyden eli kilpirauhashäiriön lääkinnällinen kuntoutus on näissä tapauksissa ensisijainen hoitotoimenpide, jota voidaan tehostaa erilaisilla päänahan hoidoilla.

Seborrea – rasvoittuva hilseily

Päänahan rasvoittuminen ja runsas tahnamainen hilsemuodostus ovat tunnusomaisia seborrea-hilsesairaudessa, jonka aiheuttaja on pityrosporum-hiivasieni. Hiivasieni käyttää ravinnokseen talia, jota on runsaasti saatavana rasvoittuvassa päänahassa. Tästä on syntynyt kansanomainen nimitys sairaudelle - talitöhnä. Seborreapotilailla esiintyy usein runsastakin hiustenlähtöä. Erilaisia hoitotuotteita ja hoitomenetelmiä on kehitetty lievittämään seborreaoireita.

Muut syyt

Eräät harvinaiset ihosairaudet kuten esim. LED (kansanom. punahukka), ja Iktyosis (kansanom. kalansuomutauti) aiheuttavat päänahassa hiustenlähtöä.

Myös syöpäsairauksien hoidot aiheuttavat useimmiten tilapäisen kaljuuntumisen.

Naisilla hormonitoiminnan vaihtelut synnytyksen jälkeen saattavat aiheuttaa lievää hiustenlähtöä, joka useimmiten korjaantuu entiselleen.

Tärkeiden suojaravinteiden puutokset ja muut ravintofysiologiaan liittyvät seikat kuten laihduttaminen, saattavat olla syynä epänormaalia suurempaan hiustenlähtöön.

Henkiset tekijät - ennen kaikkea stressi - voivat olla myös aiheuttamassa hiustenlähtöä, (muulloinkin kuin pälvikaljutaudissa).

Jotta, kulloisessakin hiustenlähtötapauksessa tilanne voidaan korjata mahdollisimman hyvin, vaatii toimenpiteiden oikea valinta taustakseen aina asiantuntijan tekemän huolellisen tutkimuksen.